Kuinka paljon lisää maata tarvitaan uusiutuvan energian laajentamiseen Euroopassa?
Eurooppa voi saavuttaa ilmastoneutraaliuden vuoteen 2040 mennessä laajentamalla uusiutuvia energialähteitä ilman merkittävää maa-alaa. Euroopan komission raportin mukaan vain 2,2 prosenttia Euroopan unionin maa-alasta tarvitaan kaikkien aurinko- ja tuulivoimahankkeiden toteuttamiseen, jotka asteittain korvaavat fossiiliset polttoaineet ja ydinenergian.
Uusiutuvien energialähteiden laajentaminen on ratkaisevan tärkeää hiilineutraaliuden saavuttamiseksi ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi. Näiden lähteiden asentamiseen tarvittava maa-alue on kuitenkin ollut huolenaihe. Euroopan komission raportti paljastaa, että tarpeeksi aurinkoenergian tuottamiseen tarvittava maa on vain 0,05 % EU:n kokonaispinta-alasta. Tämä tarkoittaa, että tarvitaan vain 8,000 neliökilometriä maata tarpeeksi aurinkopaneelien asentamiseen, jotta kaikki Euroopassa kulutettu sähkö saadaan tuotettua.
Tuulivoima vaatii hieman enemmän maata, mutta se ei silti ole merkittävää. Tuuliturbiinin tarvitsema maa-ala, mukaan lukien sisääntulotie, sähköasema ja muut tilat, on noin {{0}}.02–0,05 hehtaaria asennettua megawattia (MW) kohti. Tämä tarkoittaa, että 2 MW:n tuulivoimala vaatii noin 0,1 hehtaarin maa-alueen. Tämä tarkoittaa vain 10 000 neliökilometriä maata, joka kattaa kaikki Euroopan tuulienergian tarpeet.
Lisäksi uusiutuvan energian hankkeet voivat sijaita monikäyttöisille maa-alueille ilman merkittävää vaikutusta niiden muuhun käyttöön. Esimerkiksi tuuliturbiinit voidaan asentaa viljelysmaalle, koska maataloustoimintaa voi silti harjoittaa. Aurinkopaneelien asentaminen katoille voi myös vähentää merkittävästi maan tarvetta aurinkoprojekteissa.
Maaseutualueet sopivat parhaiten aurinkoenergian asennukseen useista syistä. Ensinnäkin maaseutualueilla on valtavia käyttämättömiä maa-alueita, joita voidaan käyttää aurinkopaneelien asentamiseen. Toiseksi maatilojen aurinkoenergialaitokset voivat auttaa viljelijöitä täydentämään tulojaan. Kolmanneksi maaseutualueilla altistuminen auringolle on usein korkeampi, mikä tekee niistä ihanteellisia aurinkoenergian tuotantoon.
EU:n Yhteinen tutkimuskeskus (JRC) on kartoittanut tekniset mahdollisuudet ja maan soveltuvuuden uusiutuvan energian käyttöönotolle EU-maissa kestävyyskriteereillä, joilla pyritään säilyttämään sekä biologinen monimuotoisuus että maatalous.
Niiden kriteerit sulkevat pois biologisen monimuotoisuuden rikkaat alueet ja luonnonvarat, jotka eivät sovellu uusiutuvien energialähteiden käyttöön, suosien sen sijaan rakennettuja ja keinotekoisia pintoja ja huonontunutta maata, jolla on rajalliset maatalousnäkymät. EU:n suositusten mukaisesti maa-intensiiviseen uusiutuvien energialähteiden käyttöön soveltuviksi määritellyt alueet eivät sisällä Natura 2000 -alueita, keskeisiä biodiversiteetti- ja lintualueita sekä arvokkaita luonnontiloja muiden suojelualueiden joukossa.
Maatalousmaata on pidetty sopimattomana uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Sopiviksi on valittu vain pelto, sekakasvit ja karjankasvatusjärjestelmät, jotka ovat jo edenneessä eroosion tilassa ja joiden tuottavuus on alhainen ja luopumisriski on korkea.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Eurooppa voi saavuttaa ilmastoneutraaliuden vuoteen 2040 mennessä laajentamalla uusiutuvia energialähteitä ilman merkittävää maa-alaa. Aurinko- ja tuulivoimahankkeisiin tarvittava 2,2 % maa-alasta on pieni verrattuna kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen mahdollisiin hyötyihin. Maaseutualueet soveltuvat parhaiten aurinkopaneelien asennukseen, koska niillä on valtavasti käyttämätöntä maata, ne voivat tarjota lisätuloja maanviljelijöille ja niillä on runsaasti auringonvaloa. Siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin on välttämätöntä, ja asianmukaisella suunnittelulla se voidaan saavuttaa mahdollisimman vähäisellä ympäristö- ja muun maankäytön vaikutuksella.